Miksi kansalaisyhteiskunta ei voi seurata sivusta itsenäisyyspäivän tapahtumia?

 

Itsenäisyyspäivä ei ole Suomessa ollut perinteisesti kansalaisaktivismin päivä, vaan kansallisvaltion symbolien kunnioittamisen juhla. Itsenäisyyspäivän viettotavat ovat paraatien seuraamista, haudoilla käyntiä ja television katsomista, siis juhlistamista ja passiivista sivustaseuramista.

Nyt kansalaisaktivismi kuitenkin joutuu kohtaamaan uuden tilanteen, joka haastaa ajatuksen sivustaseuraamisesta. Käytännössä vierestä seuraaminen tarkoittaa tässä muuttuneessa tilanteessa tilan ja legitimaation antamista sellaisille voimille, joiden tavoitteena on tuhota koko kansalaisyhteiskunta nykymuodossaan.

Kuten on yleisesti tiedossa, viime vuosina suomalainen äärioikeisto on rakentanut itsenäisyyspäivälle uusia omia traditioitaan. Perinne marssia Hietaniemen hautausmaalle alkoi vuonna 2014, Kansalaistorin ja Narinkkatorin mielenilmaukset järjestettiin ensi kertaa vuonna 2015. Tänä vuonna Pohjoismainen vastarintaliike, jonka osa Suomen vastarintaliike on, järjestää myös oman kulkueen.

Itsenäisyyspäivän äärioikeistotapahtumissa on kolme erityisen tärkeää huomioitavaa seikkaa, joita ei ole nostettu riittävästi esiin julkisessa keskustelussa:

 

I Valtiolliset toimijat eivät suostu osapuoleksi asiassa

On tullut selväksi, että kansalaiset eivät voi luottaa siihen, että hallitus tai poliisi hoitaisi fasismin vastustamisen kenenkään puolesta. Hallitus on vaiennut uusnatseista Asema-aukion tapahtumien jälkeen ja poliisi sallii useita rasistisia tapahtumia Helsingissä samana päivänä. Siksi on selvää, että kansalaisaktivismin on otettava se rooli, jota valtio ei yhteiskunnassa ota: osoittaa että rasismi, fasismi ja natsi-ideologia eivät kuulu keskuuteemme. Itsenäisyyspäivänä on useita eri mahdollisuuksia toimia turvallisesti yhteiskunnan äärioikeistotendenssejä vastaan. Näihin mahdollisuuksiin tarttuminen on 6.12.2016 tärkeämpää kuin aikoihin.

 

II 612-marssi on vähintään yhtä merkittävä kuin PVL:n kulkue

Vastarintaliikkeen marssin myötä 612-marssi on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle tänä vuonna. Se on ongelmallista, sillä vastarintaliikkeen yhteydet 612-marssiin ovat laajasti dokumentoidut, ja myös tänä vuonna vastarintaliike on ilmoittanut siirtyvänsä oman marssinsa jälkeen osaksi 612-marssia.

Eräällä tavalla 612-marssia voi pitää jopa merkittävämpänä kuin uusnatsien omaa marssia, sillä 612-marssi luo yhteyksiä uusnatsien ja muiden fasistien välille siinä missä uusnatsien omaa kokoontumista vieroksutaan. Marssia mainostavat äärioikeistotoimijat laajana rintamana, ja se on vaarassa saada aseman “sinä hyväksyttävämpänä” ja “itsenäisyyspäivän henkeä kunnioittavana” tapahtumana, vaikka ideologisesti se on aivan yhtä vaarallinen kuin uusnatsien oma kokoontuminen.  Siksi 612-marssille olisi tärkeää luoda vastavoimaa ja interventioita.

 

III PVL:n kulkue ei ole vain yksi esiintyminen muiden joukossa

Vastarintaliike esiintyy julkisuudessa nyt ensimmäisen kerran asema-aukion tapahtumien jälkeen. Tämä tekee tapahtumasta symbolisesti merkittävän: vastarintaliike testaa liikkumatilaansa julkisessa tilassa. Siitä huolimatta, että yhtä liikkeen jäsenistä epäillään törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, poliisi tämänhetkisten tietojen mukaan antaa liikkeen kokoontua. Se on siis saanut jo ensimmäisen symbolisen voittonsa.

On merkittävää myös, että liike ilmoittaa avoimesti tapahtumasta ja kutsuu ihmisiä siihen mukaan. Se on yksi normalisointiele, jonka kautta se vasta hiljattain tapahtuneesta väkivallanteosta huolimatta yrittää esittää itsensä hyväksyttävänä kansalaisyhteiskunnan toimijana. Liike marssi 500-päisenä joukkiona Tukholmassa marraskuussa mukanaan myös suomalaisia uusnatseja. Eri maissa toteutettavat näyttävät ja näennäisen inklusiiviset marssit ovat uusi askel liikkeen strategiassa. Siihen reagoiminen on siksi erityisen tärkeää.

Kansalaisyhteiskunnan on osoitettava, että vastarintaliike ei ole normalisoitavissa toimijaksi, joka saa julkisesti levittää ihmisvihamielistä agendaansa ja suorittaa väkivallantekoja

 

Lopuksi

Itsenäisyyspäivänä yksi keskeinen tavoite pitäisi olla valtavirtaistaa fasismiin puuttumisen kulttuuria, joka oli myös yksi Peli poikki! –mielenosoituksen tavoitteista. Marginaaliin ajautuva antifasismi on ainoastaan äärioikeiston etu. Siksi on tärkeää, että on olemassa väkivallattomuuteen sitoutuvia tilaisuuksia, joihin erilaiset ihmiset tietävät voivansa tulla toimimaan yhdessä. Puuttumisen kulttuuri perustuu massalle: mitä useampi meistä avaa suunsa, sitä helpommaksi se muodostuu muille.
Itsenäisyyspäivä on koetinkivi tällaiselle puuttumisen kulttuurille: Se mitä Peli poikki! –mielenosoituksessa harjoiteltiin teoriassa, on mahdollista nyt toteuttaa käytännössä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *